Se on siinä

Nyt on tavarat pakattu, kämppä siivottu, verhot takaisin ikkunoillaan, lamput paikallaan ja viimeinenkin viipale Falukorvista on hartaudella popsittu parempaan talteen. Olemme siis kaikinpuolin valmiina suuntaamaan kulkumme takaisin kotia.

Vielä viimeinen yö täällä Bymolnsgatanilla. Heti aamulenkin jälkeen suoritamme arviolta tunnin verran logistisia ihmeitä kaiken tavaran saattamiseksi auton uumeniin. Sitten onkin marssiryhmämme viimein valmiina lähtemään kohti Ruotsin itäistä rannikkoa. Pakkanen paukkuu ja hallit ne haukkuu, mutta karavaani sen kuin kulkee vaan.

Niin se vain koitti tämäkin hetki, että meidän Göteborgin komennus lähenee loppuaan ja on siis aika palata takaisin niihin arkiympyröihin, joissa viimeksi lokakuussa olemme saaneet aikaamme kuluttaa. Pidempäänkin täällä olisimme voineet olla, mutta hyvähän se on näinkin.

Mieleen tulee katkelma eräästä blogin alkupuolella olleesta väliaikakommentista: "..Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Palatkaamme astialle heti lahden toiselta puolen."

Jääkää vielä kuulolle sillä muutamia juttuja on edelleen julkaisematta.

Julstaden Göteborg

Näin jouluviikon kunniaksi on aika blogata vähän Göteborgin jouluhumusta. Kaupunki on viime viikkojen aikana nimittäin syttynyt lopulliseen joululoistoonsa. Voi, täällä on kaikennäköistä valtavista joulufilmeistä laulaviin joulukuusiin. Jouluaiheista nähtävää, kuultavaa, tehtävää ja koettavaa löytyy todellakin jokaiseen makuun. Vaarana on jopa, että tämä touhu voi mennä mauttomuuksiinkin.

Tässä eräänä iltana, päätimme aloittaa joulutunnelmoinnin toden teolla. Ajoimme ratikalla numero 5 Lisebergiin päin, kuten jo ainakin kerran aiemminkin, ja jäimme ensimmäisellä pysäkillä Avenynin jälkeen. Tiet oli suljettu autoliikenteeltä ja kaduilla liikkui poliiseja ja muita järjesyksen valvojia. Paikalla oli paljon ihmisiä, jotka kulkivat yhteen suuntaan, Götaplazenille päin. Kun saavuimm aukiolle, väkeä oli VALTAVASTI. Tästä päättelimme, että olimme sattuneet paikalle juuri oikeaan aikaan. Pian ohjelma alkoikin ja joku mies (sanotaan vaikka kaupunginjohtaja) piti puheen  kaupunginteatterin parvekkeelta. Puheen lopuksi kaikki pääkadun jouluvalot sytytettiin yhtäaikaa juhlavan pamauksen saattelemana. Näky oli valloittava. Sitten oli määrä kääntää katseet päinvastaiseen suuntaan. Taidemuseon seinällä alkoi tapahtua ihmeitä. Pian välkkyvien valojen keskeltä ilmestyi pieni enkeli ja tonttu. Ja huikea joulufilmi alkoi.


Meillä ei arvatenkaan ollut kameraa mukana. Tämä kuva on lainattu
 goteborg.com:sta ja se taitaa olla joltain aikaisemmalta vuodelta.

Se oli siis se varsinainen joulunaloitus täällä Göteborgissa. Mutta kuten aikaisemmin jo mainitsinkin, on täällä paljon muutakin. Kerrattain taas jonain iltana olimme ostoksilla keskustassa. Siinä tuoksinassa muistimme, että yhdellä toisella aukiolla on myöskin eräänlainen joulufilmi tai valoshow tiettyihin kellonaikoihin iltasella. Kävelimme paikalle ja huomasimme seinälle heijastetusta digitaaliajastimesta, että esitykseen oli aikaa reilut 12 minuuttia. Odottelimme pakkasessa hytisten ne piiitkät minuutit ja taas saimme nauttia hurjista valon välkkeistä.



Nyt sattui kamerakin mukaan. Kuvastahan näkee jo kaukaa,
että se on itse otettu.

Ja nyt kun näihin valon välkkeisiin on päästy, voisin muutenkin mainostaa tämän kaupungin jouluvalaistusta. Suomessa en ole eläissäni törmännyt moiseen, Tampereen maankuulut valoviikot jäävät aivan toiseksi. Täällä on joulukuusen muotoisia valopylväitä, sinisin ja kirkkain valoin koristeltuja puita, kadun yllä roikkuvia valotähtiä ja valopalloja. Erääseen kadunkulmaukseen on heijastettu jopa itämaisen maton kuvatus. Tämän kaiken (ja vähän muunkin) lisäksi lähes jokaisen talon seinä on valaistu jos jollakin värillä. Ja jo aiemmin mainittu Göteborgshjuletkin vaihtaa sävyään harva se päivä. Ja kaiken tämän välkehdinnän taustalla loistavat ne Lisebergin valot.

Tässä melko hailakkaa tunnelmaa. Taas lainaus goteborg.com:sta.

Sitten pari sanaa siitä laulavasta joulukuusesta. Yhdellä torilla on sellainen kuusen mallinen "kuorolava", jolle muutamat valikoidut kuorot kiipeävät valikoituina kellonaikoina ja laulavat. Kerran paikalle sattuessamme kuusessa laulujaan aloitteli jokin Gospel-kuoro, jonka musiikki ei harmiksemme ollut aivan sitä tunnelmallisinta joulumusiikkia. Mutta tulimme sitten torille uudemman kerran ja silloin saimme nauttia upean Härlandan kamarikuoron ilmoille kajauttamasta laulusta.

Tässä itse otettu kuva, tai sen kyllä huomaa taas jo mainitsemattakin.

Yhtenä iltana olimme itsekin laulamassa. Jaakko oli ratikassa lukenut Moroa, eikun Metroa ja huomannut mainoksen tuomiokirkon "kauneimmista joululauluista". Ja sinne sitten suunnistimme. Satuimme paikalle täsmällisesti kello 18, mutta se olikin jo liian myöhäistä. Kirkossa oli jäljellä vain seisomapaikkoja. Lauloimme muutaman joululaulun muiden mukana ja seurasimme parin kuoron ohjelmanumeroa. Mutta sitten alkoivatkin jo jalat puutua ja oli aika poistua paikalta...

Entäpäs ne kaikki joulumarkkinat. Varmaan osasta on ehditty tarinoida jo aiemminkin, mutta yksistä hyvin erityisistä markkinoista haluan vielä mainita. HDK eli Högskolan for Design och Konsthantverk järjestää joka joulu omat joulumarkkinansa. Tänä vuonna markkinat osuivat viikonlopulle 10.-12.12. Piipahdimme markkinoilla heti perjantaina, mutta eihän meillä sattunutkaan olemaan ollenkaan käteistä. Kävimme siellä siis myös lauantaina. Mutta minulla jäi jotain kaivelemaan hampaan koloon vielä senkin jälkeen, joten täytyihän siellä jonkun käydä vielä kolmannenkin kerran. Siis niin upea tapahtuma. Olin aivan haltioissani. Koulun opiskelijat olivat totisesti käyttäneet aivonystyröitään (Jaakon makuun jotkut jopa vähän liikaakin) ideoidessaan tuotteitaan. Ja olivathan luomukset myös taidokkaasti toteutettuja. Markkinoilla oli myynnissä vähän kaikkea korujen ja tiskirättien väliltä. Ja myyjinä toimivat opiskelijat itse. Jokainen myi tuotteitaan omalle tyylilleen uskollisena, jotkut jopa ihmeelliset keltaiset turbaania muistuttavat tötteröt päässään. Olihan se aika värikästä porukkaa :)

Mutta palataksemme takaisin maan pinnalle, nythän on siis tilanne se, että vietämme viimeisiä hetkiä täällä Göteborgissa. Kaikki joululahjat on ostettu ja lähes kaikki myös paketoitu. Haikeaksi vetää tunnelman. Kovasti odotamme, että pääsemme joulun viettoon Suomeen ja näemme kaikkia kivoja ihmisiä. Mutta olisihan täällä voinut pidempäänkin olla, on tämä sellainen joulukaupunki.

Göteborgshjulet

Pitkän pähkäilyn jälkeen päätin julkaista lyhyen tekstin. Kerronpa nyt siitä, kun kiepuimme viime sunnuntaina tuolla kaupungin yllä. Kävimme nimittäin Göteborgin kuuluisassa maailmanpyörässä. 

Kotona syödyn sunnuntailounaan jälkeen kiiruhdimme pikaisesti kaupungille. Kerkesimmekin Göteborgshjuletin juurelle juuri sopivasti ennen auringonlaskua. Ostimme tyyriinpuoleiset sisäänpääsyliput ja hyppäsimme lämmitettyyn koppiin. 

Kopissa istuen sitten kiertelimme viitisen kierrosta kaikkien laitteessa olleiden akseleiden ja laakereiden sun muiden ympäri. Ja  n a u t i m m e. Maisemat olivat oikeasti hulppeat.

Todiste

Uskalsimme jopa vilkaista alaskin.

Jokaisen kierroksen jälkeen toivoimme, että tulisi vielä yksi kierros. Mutta erään tällaisen toivomuksen jälkeen laite jarrutti ja pysähtyi. Meidän ei auttanut pullikoida vastaan. Jouduimme nousemaan kopista ja luovuttamaan paikan seuraavaksi jonossa olleelle.

Että sellainen hjulet. Kyllä kannatti käydä.

Löytö

Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää viime viikonlopun vieraitamme mukavasta viikonlopusta. Kiitos. Oli mukava hörppiä kahvia tutussa seurassa ja kierrellä kaupungin joulutoreja ja nähtävyyksiä. Pidempäänkin olisitte saaneet olla mutta menihän se näinkin.

Heti toisena haluaisin kertoa yhdestä löydöstä, jonka tein tässä taannoin, eli eilen illalla. Johanna johdatteli minut työpäivän jälkeen kaupungille, mikä ei sinänsä ole mitenkään erikoista. Hän odotteli Brunnsparkkenin pysäkillä, aikomuksenaan viedä minut Hagaan kirpputorille. Ykkösellä päästelimme Järntorgetille ja kävelimme vajaan korttelin verran pohjoiseen, Myrornan kirpputorille. Sen enempää en tiedä paikan ideologiasta, mutta se oli kyllä hienoin koskaan näkemäni kirpputori. Priimatavaraa neljässä kerroksessa. Välillä luuli olevansa kuin missä tahansa muotiliikkeessä. Kaikki oli viimeisen päälle oikeassa järjestyksessä ja niin edelleen. Ei tarvinnut kuin hetki kierrellä, niin se löytö jo tarttui hyppysiini. Katsokaa ja ihailkaa.

Elikä kyseessähän on täysin käyttökunnossa oleva Brooksin nahkainen polkupyörän satula, Made in Great Britain. Katsokaa noita jousia ja katsokaa tuota leimaa. Viimesen päälle. Eikä maksanut kuin 25 kruunua.

Jotenkin tuntuu, että keräilijäkulttuuri on taas nostamassa päätään täälläpäässä. Ja asianomaisille tiedoksi, että myös "kirpputorijoululahja" löytyi vaivatta, kun vain hoksasi kävellä oikean hyllyn ääreen.

Myrornasta lähdettyämme kävelimme Cafe Husarenin houkuttelevista ovista sisään syödäksemme toistaiseksi suurinta kahvipullaa, mitä olemme koskaan edes nähneet. Meille riitti hyvin yksi kanelikierre kahvin ja teen kera. Arvatkaa vaan, että hyväähän se oli. Tuollainen pitänee joskus itsekin leipoa.

Maanantaina 6.12. vietimme Itsenäisyyspäivää hieman tavallisuudesta poiketen. Paikallisten tavoin vietin konttorilla 7,5 tuntia tehden niitä näitä. Töistä pikapikaa suutarin kautta kämpille, josta sitten yhtämatkaa Johannan kanssa takaisin keskustaan. Olimme sopineet paikallisen Tyrnäväläisen arkkitehtiopiskelijan kanssa, että käymme syömässä jossain keskustan ravintolassa Itsenäisyyspäivän kunniaksi. Ihmetykseksemme ravintolaa sivuavan torin laidalla liehui Suomen siniristilippu kahden ruotsinlipun reunustamana. Täytimme siis mahat tanskalaisessa pihviravintolassa Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi Göteborgissa. Kahville siirryimme erääseen rivienvälissä jo aiemminkin mainittuun ranskalaiseen Le Pain Francais-kahvilaan. Vielä illan päätteeksi, kämpille palattuamme, sytytimme keittiön pöydälle Havin siniristilippu-tuikkukokoelman ja nautimme Fazerin sinistä teekupin ääressä. Olo oli niin isänmaallinen, että olisin voinut siitä lähteä vaikka kertausharjoituksiin.

Tällaista täältä tänään. Väliaikakommenttina voisin tokaista, että "täällähän on ollut yllättävän mukavaa ja että vierasta kieltä on hankalampi oppia kuin äidinkieltä!"

Kuveja

Mun piti lähteä postittamaan paketteja, mutta Jaakko odottelee kuvia...



Meillä on vessassa tietysti Bliw.



Toivottavasti tämän kämpän vuokralleantaja ei nää tätä kuvaa.
Kokeilin, että noi nimitarrat pitäis lähteä pois.



Eiks oo ihana kuva: tiskirätti!

Tämä tässä odottelee, että emäntä tekisi jokukaunispäivä piparitaikinaa.
Saapa nähdä.

Ja tämä kaveri odottelee samaa kuin edellinen.
Ajankuluksi se katselee elämänmenoa pihapiirissämme.

Lumimarja.
Luin netistä, että ne ovat myrkyllisiä.
Olen niin neurootikko, että me ei enää uskalleta juoda lasista,
 jossa noita pidettiin, koska meillä on vain se Ikean tiskiharja.

Nyt lisäilin näitä kuvia ihan vain siitä ilosta, että osaan tehdä sen ihan itse. Kaikki kuvat ei olis ehkä ollu ihan aiheellisiakaan.

Ja ensikerralla lisää.

Viides viikko vieraassa maassa

Tämä on siis aivan käsittämätöntä. En ole vieläkään oppinut tuntemaan kikkoja, joilla tänne tekstin joukkoon saataisiin kuvia OIKEIN PÄIN. Kaksi juttua on jo deletoitu tämän vuoksi, motivaatio on loppunut puolen tunnin yrittämisen jälkeen. Tämänkin olin jo deletoimassa, mutta viime hetkellä päätin julkaista sen ilman kuvia. Äh, mua ärsyttää.

Mutta sitten muihin asioihin. Viime viikonloppuna meillä oli yhdet kivat vieraat. Käytiin kahviloissa, vanhanajan joulumarkkinoilla ja taas kerran Hönössä. Niin, ja tietysi myös Lisebergissä. Kylmää oli, ja eräs vieras joutui reissun jälkeen kuulemma ihan petipotilaaksi. Ah, viikonloppu oli todella mukava. Harmi vain, että meillä jäi kamera aina vahingossa kotiin.

Mutta tämä viikko sitten, Göteborgissa ei ole tapahtunut yhtään mitään. Jaakko on ollu töissä pitkiä päivä. Mun melkein koko viikko on vierähtänyt hevosten parissa. Minkä ihmeen hevosten? Ehkä se joskus selviää... Mutta koville se hevosten kanssa touhuaminen on ottanut joka tapauksessa, selkä ihan jumissa. Lisäksi voimia on vienyt kamala nuha. Mulla on nenänalunen ihan vereslihalla.

Niin joo, käytiin me yhtenä iltana kahvilla sen paljon puhutun arkkitehtiopiskelijan kanssa. Oli kyllä oikein mukavaa. Aikaa vierähti taas tunti jos toinenkin, taisi mennä vähän kolmattakin. Se on ihmeellistä näissä Göteborgin kahviloissa, että näistä ei ole kiire minnekään. Kahvi-/teekupposen ja pienen leivoksen ääressä on tapana istuskella ainakin kaksi tuntia. Jos Suomessa joskus edes päästään sinne kahvilaan asti, niin sieltä lähdetään heti kun kuppi on tyhjä. Ja mieluiten se kuppi litkitään tyhjäksi parilla kulauksella. Tai ainakin Tampereella tehdään niin.

Ollaan me vähän stressattukin tällä viikolla, joululahja-asioilla nimittäin. Harmi, kun kaupasta oli yhdet ihanat jutut loppuneet. Voi että, en yhtään tiedä mitä ostaisin pienimmälle kummilapselle. Ja kun paketit pitäis postittaa jo viikon päästä, jos ne aikoo saada perille jouluksi. Ja se erään kummilapsen itseneulottu lahja on vielä aivan vaiheessa. Jaakko ei usko ollenkaan, että ehdin sen neuloa loppuun. Kiirettä pittää ensi viikolla.

*Klick, klick, klick, klick, klick* Tähän väliin olisin lisännyt muutaman kuvan tästä meidän ihanaisesta kämpästä, mutta en onnistunut.

Tänä viikonloppuna me saadaan taas kivoja vieraita. Harmi vain, kun heillä ei ole aikaa viipyä pidempään. Mutta innolla odottelemme vieraita saapuvaksi.

Täytyykin tästä rientää lähimpään Coopiin, jotta ehdin sinne, ennen kuin Jaakko pääsee töistä.