Asiaa lukoista, hautausmaista ja vähän muustakin

Tässä vajaan parin viikon sisällä olemme ehtineet hämmästellä ruotsalaisten ovilukkojen logiikkaa. Kun poistumme asunnosta lukko täytyy ensin avata lukossa kiinni olevalla avaimella kääntämällä --- oliko se nyt sitten oikealle. Sen jälkeen täytyy toinen lukko avata irtoavaimella oikealle. Sitten oven saa auki. Kun oven sulkee, se ei mene itsestään ollenkaan lukkoon. Jos emme siis erikseen käännä avainta lukossa, kuka tahansa pääsee asuntoomme. No ovet lukitaan sitten niin, että käännämme yhdellä irtoavaimella yhden lukon kiinni oikealle ja toisella irtoavaimella toisen lukon kiinni oikealle. Ja kun taas haluamme päästä sisälle, täytyy meidän toimia samalla tavalla mutta päinvastaisessa järjestyksessä, eli käännämme useita avaimia useissa lukoissa aina vasemmalle. Varsin monimutkaista (etenkin, kun itse en tunnetusti erota oikeaa ja vasenta toisistaan)!

No, sitten ne hautausmaat. Kävimme tosiaan viikonloppuna viemässä jollekin Göteborgin hautausmaalle muutaman hautakynttilän. Ihmetys oli suuri, kun saavuimme hautausmaan portille: siellä sai ajaa autolla! Nopeusrajoitus oli 30 km/h. Siellä sitten mutkittelimme hautojen välistä kapeita kujia harmaalla kärryllämme ja etsimme sopivaa paikkaa kynttilöille. Kun paikka löytyi, pysäköimme automme jonkin haudan eteen ja poistuimme autosta. Toisaalta, olihan se kätevää, mutta oliko se sittenkään niin arvokasta...

Tällä viikolla Göteborgissa on ollut mukavaa. Löysin viimein talvitakin, ei mikään kamalan hieno ja tyylikäs, mutta todella lämmin. Nyt tosin ilmatkin taas lämpenivät, mutta ehkä takille tulee vielä käyttöä. Löysin myös pari mukavaa kirpputoria, mutta en vielä ostanut mitään. Täällä suurin osa kirppareista on auki vain viikonloppuisin, sinänsä harmillista. Mutta täytynee nyt lauantaina sitten koluta muutama yhdessä Jaakon kanssa.

Iltaisin Jaakon työpäivän jälkeen olemme käveleskelleet kaupungilla, olleet ikkunaostoksilla ja vierailleet kahviloissa. Täällä on oikeasti tosi kivoja pikku- (ja vähän isompiakin) kahviloita. Tässä on vain vaarana, että pulskistuu muodottomaksi, kun jokaisessa kahvilassa täytyy maistaa jotain erilaista herkullisen näköistä leivosta tai kakkua. Ja ehkä rahatkin saattavat jossakin vaiheessa loppua...

Eilen sain kaivettua ompelukoneen esille. En alkuunsa ryhtynyt mihinkään suurempaan hommaan, viimeistelin yhdet keskeneräiset housut. Vielä olisi siis tiedossa monta muutakin viimeisteltävää vaatetta, mutta ehkäpä tässä viikkojen kuluessa vielä ehtii. Ja erään kummilapsen joululahja on edistynyt jonkin verran, liian vähän. Siinä riittää vielä neulottavaa. Ja pian pitäisi alkaa joulukorttien askarteluun. Keksin eilen mielestäni hyvän idean, mutta se saattaa vaatia runsaasti aikaa ja näpertelyä, ehkä kärivällisyyttäkin. Mutta katsotaan...

Eräänä päivänä oli ovemme ulkopuolelle ilmestynyt yllätys. Edellisenä päivänä Jaakko oli noloissaan tehnyt pientä reklamaatiolistaa kämpästämme työpaikallaan. Toimiston sihteeri oli luvannut olla yhteydessä kämpän vuokralle antaneeseen firmaan. Ja sitten kun seuraavana päivänä kauppareissun jälkeen tulin kotiin, oven karmiin nojasi mopin varsi ja oven kahvassa roikkui muovikassi. Tarkemmin kassin sisältöön tutustuttuani selvisi, että olimme saaneet uuden mopin (ei kovin hyvä sellainen, mutta uusi kuitenkin!), uuden päällisen silityslautaan, uusia imuripusseja sekä lastan kylppärin lattian kuivaamista varten. Se lasta oikein naurattaa. :-D Se on siis olevinaan ikkunalasta, mutta niin kova, ettei sillä yksinkertaisesti vain saa kuivattua mitään. Siis aivan yhtä tyhjän kanssa! Mutta muista tavaroista olen kovin kiitollinen.

Ja sitten eräs karamelliasia, Jaakko ei saa nyt tätä lukea! Tässä eräänä päivänä kaupungilla Jaakkoa odotellessani kävelin yhden vastustamattoman kiusauksen ohi, tai siis, eihän siitä voinut noin vain ohi kävellä. Åhlens Cityn Hemköpin irtokarkkihylly oli saanut uuden ilmeen. Paperiset karkkipussit olivat niin houkuttelevan näköisiä, että oli pakko tarttua yhteen. Ja tietystikään sitä ei kehdannut viedä siitä aivan ilman muutamaa makeista... Miksi Suomessa ei voi olla näin hienoja karkkipusseja? Tai toisaalta ehkä parempi ettei ole.


Yhdestä kokemuksesta emme ole muistaneet raportoida. Lauantaina heräsimme aikaisin ja ajelimme ratikalla Hem & Villa -messuille Svenska Mässaniin heti klo 9. Ihan kivat messut olivat, mutta niiden anti ei lopulta kasvanut kovinkaan suureksi, koska emme oikein hallineet erimaan murteita. Kieli meinas mennä ihan rullalle, jos joku esittelijä tuli jotain sanomaan. Kävelimme siis putiikit läpi aika vikkelää vauhtia. Mutta pari kuvaa toki ehdimme ottaa:






Jaa-a, nämä kuvat jääköön nyt julkaisematta tällä kertaa. Älyni ei riitä siihen, että saisin kuvat tähän oikein päin. Jäädään odottelemaan, jahka diplomi-insinööri kotiutuu...