tiistai 21. joulukuuta 2010

Se on siinä

Nyt on tavarat pakattu, kämppä siivottu, verhot takaisin ikkunoillaan, lamput paikallaan ja viimeinenkin viipale Falukorvista on hartaudella popsittu parempaan talteen. Olemme siis kaikinpuolin valmiina suuntaamaan kulkumme takaisin kotia.

Vielä viimeinen yö täällä Bymolnsgatanilla. Heti aamulenkin jälkeen suoritamme arviolta tunnin verran logistisia ihmeitä kaiken tavaran saattamiseksi auton uumeniin. Sitten onkin marssiryhmämme viimein valmiina lähtemään kohti Ruotsin itäistä rannikkoa. Pakkanen paukkuu ja hallit ne haukkuu, mutta karavaani sen kuin kulkee vaan.

Niin se vain koitti tämäkin hetki, että meidän Göteborgin komennus lähenee loppuaan ja on siis aika palata takaisin niihin arkiympyröihin, joissa viimeksi lokakuussa olemme saaneet aikaamme kuluttaa. Pidempäänkin täällä olisimme voineet olla, mutta hyvähän se on näinkin.

Mieleen tulee katkelma eräästä blogin alkupuolella olleesta väliaikakommentista: "..Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Palatkaamme astialle heti lahden toiselta puolen."

Jääkää vielä kuulolle sillä muutamia juttuja on edelleen julkaisematta.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Julstaden Göteborg

Näin jouluviikon kunniaksi on aika blogata vähän Göteborgin jouluhumusta. Kaupunki on viime viikkojen aikana nimittäin syttynyt lopulliseen joululoistoonsa. Voi, täällä on kaikennäköistä valtavista joulufilmeistä laulaviin joulukuusiin. Jouluaiheista nähtävää, kuultavaa, tehtävää ja koettavaa löytyy todellakin jokaiseen makuun. Vaarana on jopa, että tämä touhu voi mennä mauttomuuksiinkin.

Tässä eräänä iltana, päätimme aloittaa joulutunnelmoinnin toden teolla. Ajoimme ratikalla numero 5 Lisebergiin päin, kuten jo ainakin kerran aiemminkin, ja jäimme ensimmäisellä pysäkillä Avenynin jälkeen. Tiet oli suljettu autoliikenteeltä ja kaduilla liikkui poliiseja ja muita järjesyksen valvojia. Paikalla oli paljon ihmisiä, jotka kulkivat yhteen suuntaan, Götaplazenille päin. Kun saavuimm aukiolle, väkeä oli VALTAVASTI. Tästä päättelimme, että olimme sattuneet paikalle juuri oikeaan aikaan. Pian ohjelma alkoikin ja joku mies (sanotaan vaikka kaupunginjohtaja) piti puheen  kaupunginteatterin parvekkeelta. Puheen lopuksi kaikki pääkadun jouluvalot sytytettiin yhtäaikaa juhlavan pamauksen saattelemana. Näky oli valloittava. Sitten oli määrä kääntää katseet päinvastaiseen suuntaan. Taidemuseon seinällä alkoi tapahtua ihmeitä. Pian välkkyvien valojen keskeltä ilmestyi pieni enkeli ja tonttu. Ja huikea joulufilmi alkoi.

Meillä ei arvatenkaan ollut kameraa mukana. Tämä kuva on lainattu
 goteborg.com:sta ja se taitaa olla joltain aikaisemmalta vuodelta.
Se oli siis se varsinainen joulunaloitus täällä Göteborgissa. Mutta kuten aikaisemmin jo mainitsinkin, on täällä paljon muutakin. Kerrattain taas jonain iltana olimme ostoksilla keskustassa. Siinä tuoksinassa muistimme, että yhdellä toisella aukiolla on myöskin eräänlainen joulufilmi tai valoshow tiettyihin kellonaikoihin iltasella. Kävelimme paikalle ja huomasimme seinälle heijastetusta digitaaliajastimesta, että esitykseen oli aikaa reilut 12 minuuttia. Odottelimme pakkasessa hytisten ne piiitkät minuutit ja taas saimme nauttia hurjista valon välkkeistä.

Nyt sattui kamerakin mukaan. Kuvastahan näkee jo kaukaa,
että se on itse otettu.
Ja nyt kun näihin valon välkkeisiin on päästy, voisin muutenkin mainostaa tämän kaupungin jouluvalaistusta. Suomessa en ole eläissäni törmännyt moiseen, Tampereen maankuulut valoviikot jäävät aivan toiseksi. Täällä on joulukuusen muotoisia valopylväitä, sinisin ja kirkkain valoin koristeltuja puita, kadun yllä roikkuvia valotähtiä ja valopalloja. Erääseen kadunkulmaukseen on heijastettu jopa itämaisen maton kuvatus. Tämän kaiken (ja vähän muunkin) lisäksi lähes jokaisen talon seinä on valaistu jos jollakin värillä. Ja jo aiemmin mainittu Göteborgshjuletkin vaihtaa sävyään harva se päivä. Ja kaiken tämän välkehdinnän taustalla loistavat ne Lisebergin valot.
Tässä melko hailakkaa tunnelmaa. Taas lainaus goteborg.com:sta.
Sitten pari sanaa siitä laulavasta joulukuusesta. Yhdellä torilla on sellainen kuusen mallinen "kuorolava", jolle muutamat valikoidut kuorot kiipeävät valikoituina kellonaikoina ja laulavat. Kerran paikalle sattuessamme kuusessa laulujaan aloitteli jokin Gospel-kuoro, jonka musiikki ei harmiksemme ollut aivan sitä tunnelmallisinta joulumusiikkia. Mutta tulimme sitten torille uudemman kerran ja silloin saimme nauttia upean Härlandan kamarikuoron ilmoille kajauttamasta laulusta.

Tässä itse otettu kuva, tai sen kyllä huomaa taas jo mainitsemattakin.
Yhtenä iltana olimme itsekin laulamassa. Jaakko oli ratikassa lukenut Moroa, eikun Metroa ja huomannut mainoksen tuomiokirkon "kauneimmista joululauluista". Ja sinne sitten suunnistimme. Satuimme paikalle täsmällisesti kello 18, mutta se olikin jo liian myöhäistä. Kirkossa oli jäljellä vain seisomapaikkoja. Lauloimme muutaman joululaulun muiden mukana ja seurasimme parin kuoron ohjelmanumeroa. Mutta sitten alkoivatkin jo jalat puutua ja oli aika poistua paikalta...

Entäpäs ne kaikki joulumarkkinat. Varmaan osasta on ehditty tarinoida jo aiemminkin, mutta yksistä hyvin erityisistä markkinoista haluan vielä mainita. HDK eli Högskolan for Design och Konsthantverk järjestää joka joulu omat joulumarkkinansa. Tänä vuonna markkinat osuivat viikonlopulle 10.-12.12. Piipahdimme markkinoilla heti perjantaina, mutta eihän meillä sattunutkaan olemaan ollenkaan käteistä. Kävimme siellä siis myös lauantaina. Mutta minulla jäi jotain kaivelemaan hampaan koloon vielä senkin jälkeen, joten täytyihän siellä jonkun käydä vielä kolmannenkin kerran. Siis niin upea tapahtuma. Olin aivan haltioissani. Koulun opiskelijat olivat totisesti käyttäneet aivonystyröitään (Jaakon makuun jotkut jopa vähän liikaakin) ideoidessaan tuotteitaan. Ja olivathan luomukset myös taidokkaasti toteutettuja. Markkinoilla oli myynnissä vähän kaikkea korujen ja tiskirättien väliltä. Ja myyjinä toimivat opiskelijat itse. Jokainen myi tuotteitaan omalle tyylilleen uskollisena, jotkut jopa ihmeelliset keltaiset turbaania muistuttavat tötteröt päässään. Olihan se aika värikästä porukkaa :)

Mutta palataksemme takaisin maan pinnalle, nythän on siis tilanne se, että vietämme viimeisiä hetkiä täällä Göteborgissa. Kaikki joululahjat on ostettu ja lähes kaikki myös paketoitu. Haikeaksi vetää tunnelman. Kovasti odotamme, että pääsemme joulun viettoon Suomeen ja näemme kaikkia kivoja ihmisiä. Mutta olisihan täällä voinut pidempäänkin olla, on tämä sellainen joulukaupunki.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Göteborgshjulet

Pitkän pähkäilyn jälkeen päätin julkaista lyhyen tekstin. Kerronpa nyt siitä, kun kiepuimme viime sunnuntaina tuolla kaupungin yllä. Kävimme nimittäin Göteborgin kuuluisassa maailmanpyörässä. 

Kotona syödyn sunnuntailounaan jälkeen kiiruhdimme pikaisesti kaupungille. Kerkesimmekin Göteborgshjuletin juurelle juuri sopivasti ennen auringonlaskua. Ostimme tyyriinpuoleiset sisäänpääsyliput ja hyppäsimme lämmitettyyn koppiin. 



Kopissa istuen sitten kiertelimme viitisen kierrosta kaikkien laitteessa olleiden akseleiden ja laakereiden sun muiden ympäri. Ja  n a u t i m m e. Maisemat olivat oikeasti hulppeat.


Todiste


Uskalsimme jopa vilkaista alaskin.

Jokaisen kierroksen jälkeen toivoimme, että tulisi vielä yksi kierros. Mutta erään tällaisen toivomuksen jälkeen laite jarrutti ja pysähtyi. Meidän ei auttanut pullikoida vastaan. Jouduimme nousemaan kopista ja luovuttamaan paikan seuraavaksi jonossa olleelle.

Että sellainen hjulet. Kyllä kannatti käydä.

torstai 9. joulukuuta 2010

Löytö

Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää viime viikonlopun vieraitamme mukavasta viikonlopusta. Kiitos. Oli mukava hörppiä kahvia tutussa seurassa ja kierrellä kaupungin joulutoreja ja nähtävyyksiä. Pidempäänkin olisitte saaneet olla mutta menihän se näinkin.

Heti toisena haluaisin kertoa yhdestä löydöstä, jonka tein tässä taannoin, eli eilen illalla. Johanna johdatteli minut työpäivän jälkeen kaupungille, mikä ei sinänsä ole mitenkään erikoista. Hän odotteli Brunnsparkkenin pysäkillä, aikomuksenaan viedä minut Hagaan kirpputorille. Ykkösellä päästelimme Järntorgetille ja kävelimme vajaan korttelin verran pohjoiseen, Myrornan kirpputorille. Sen enempää en tiedä paikan ideologiasta, mutta se oli kyllä hienoin koskaan näkemäni kirpputori. Priimatavaraa neljässä kerroksessa. Välillä luuli olevansa kuin missä tahansa muotiliikkeessä. Kaikki oli viimeisen päälle oikeassa järjestyksessä ja niin edelleen. Ei tarvinnut kuin hetki kierrellä, niin se löytö jo tarttui hyppysiini. Katsokaa ja ihailkaa.




Elikä kyseessähän on täysin käyttökunnossa oleva Brooksin nahkainen polkupyörän satula, Made in Great Britain. Katsokaa noita jousia ja katsokaa tuota leimaa. Viimesen päälle. Eikä maksanut kuin 25 kruunua.

Jotenkin tuntuu, että keräilijäkulttuuri on taas nostamassa päätään täälläpäässä. Ja asianomaisille tiedoksi, että myös "kirpputorijoululahja" löytyi vaivatta, kun vain hoksasi kävellä oikean hyllyn ääreen.

Myrornasta lähdettyämme kävelimme Cafe Husarenin houkuttelevista ovista sisään syödäksemme toistaiseksi suurinta kahvipullaa, mitä olemme koskaan edes nähneet. Meille riitti hyvin yksi kanelikierre kahvin ja teen kera. Arvatkaa vaan, että hyväähän se oli. Tuollainen pitänee joskus itsekin leipoa.



Maanantaina 6.12. vietimme Itsenäisyyspäivää hieman tavallisuudesta poiketen. Paikallisten tavoin vietin konttorilla 7,5 tuntia tehden niitä näitä. Töistä pikapikaa suutarin kautta kämpille, josta sitten yhtämatkaa Johannan kanssa takaisin keskustaan. Olimme sopineet paikallisen Tyrnäväläisen arkkitehtiopiskelijan kanssa, että käymme syömässä jossain keskustan ravintolassa Itsenäisyyspäivän kunniaksi. Ihmetykseksemme ravintolaa sivuavan torin laidalla liehui Suomen siniristilippu kahden ruotsinlipun reunustamana. Täytimme siis mahat tanskalaisessa pihviravintolassa Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi Göteborgissa. Kahville siirryimme erääseen rivienvälissä jo aiemminkin mainittuun ranskalaiseen Le Pain Francais-kahvilaan. Vielä illan päätteeksi, kämpille palattuamme, sytytimme keittiön pöydälle Havin siniristilippu-tuikkukokoelman ja nautimme Fazerin sinistä teekupin ääressä. Olo oli niin isänmaallinen, että olisin voinut siitä lähteä vaikka kertausharjoituksiin.



Tällaista täältä tänään. Väliaikakommenttina voisin tokaista, että "täällähän on ollut yllättävän mukavaa ja että vierasta kieltä on hankalampi oppia kuin äidinkieltä!"

maanantai 6. joulukuuta 2010

Kuveja

Mun piti lähteä postittamaan paketteja, mutta Jaakko odottelee kuvia...


Meillä on vessassa tietysti Bliw.

Toivottavasti tämän kämpän vuokralleantaja ei nää tätä kuvaa.
Kokeilin, että noi nimitarrat pitäis lähteä pois.

Eiks oo ihana kuva: tiskirätti!

Tämä tässä odottelee, että emäntä tekisi jokukaunispäivä piparitaikinaa.
Saapa nähdä.

Ja tämä kaveri odottelee samaa kuin edellinen.
Ajankuluksi se katselee elämänmenoa pihapiirissämme.



Lumimarja.
Luin netistä, että ne ovat myrkyllisiä.
Olen niin neurootikko, että me ei enää uskalleta juoda lasista,
 jossa noita pidettiin, koska meillä on vain se Ikean tiskiharja.





Nyt lisäilin näitä kuvia ihan vain siitä ilosta, että osaan tehdä sen ihan itse. Kaikki kuvat ei olis ehkä ollu ihan aiheellisiakaan.

Ja ensikerralla lisää.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Viides viikko vieraassa maassa

Tämä on siis aivan käsittämätöntä. En ole vieläkään oppinut tuntemaan kikkoja, joilla tänne tekstin joukkoon saataisiin kuvia OIKEIN PÄIN. Kaksi juttua on jo deletoitu tämän vuoksi, motivaatio on loppunut puolen tunnin yrittämisen jälkeen. Tämänkin olin jo deletoimassa, mutta viime hetkellä päätin julkaista sen ilman kuvia. Äh, mua ärsyttää.


Mutta sitten muihin asioihin. Viime viikonloppuna meillä oli yhdet kivat vieraat. Käytiin kahviloissa, vanhanajan joulumarkkinoilla ja taas kerran Hönössä. Niin, ja tietysi myös Lisebergissä. Kylmää oli, ja eräs vieras joutui reissun jälkeen kuulemma ihan petipotilaaksi. Ah, viikonloppu oli todella mukava. Harmi vain, että meillä jäi kamera aina vahingossa kotiin.

Mutta tämä viikko sitten, Göteborgissa ei ole tapahtunut yhtään mitään. Jaakko on ollu töissä pitkiä päivä. Mun melkein koko viikko on vierähtänyt hevosten parissa. Minkä ihmeen hevosten? Ehkä se joskus selviää... Mutta koville se hevosten kanssa touhuaminen on ottanut joka tapauksessa, selkä ihan jumissa. Lisäksi voimia on vienyt kamala nuha. Mulla on nenänalunen ihan vereslihalla.

Niin joo, käytiin me yhtenä iltana kahvilla sen paljon puhutun arkkitehtiopiskelijan kanssa. Oli kyllä oikein mukavaa. Aikaa vierähti taas tunti jos toinenkin, taisi mennä vähän kolmattakin. Se on ihmeellistä näissä Göteborgin kahviloissa, että näistä ei ole kiire minnekään. Kahvi-/teekupposen ja pienen leivoksen ääressä on tapana istuskella ainakin kaksi tuntia. Jos Suomessa joskus edes päästään sinne kahvilaan asti, niin sieltä lähdetään heti kun kuppi on tyhjä. Ja mieluiten se kuppi litkitään tyhjäksi parilla kulauksella. Tai ainakin Tampereella tehdään niin.

Ollaan me vähän stressattukin tällä viikolla, joululahja-asioilla nimittäin. Harmi, kun kaupasta oli yhdet ihanat jutut loppuneet. Voi että, en yhtään tiedä mitä ostaisin pienimmälle kummilapselle. Ja kun paketit pitäis postittaa jo viikon päästä, jos ne aikoo saada perille jouluksi. Ja se erään kummilapsen itseneulottu lahja on vielä aivan vaiheessa. Jaakko ei usko ollenkaan, että ehdin sen neuloa loppuun. Kiirettä pittää ensi viikolla.

*Klick, klick, klick, klick, klick* Tähän väliin olisin lisännyt muutaman kuvan tästä meidän ihanaisesta kämpästä, mutta en onnistunut.

Tänä viikonloppuna me saadaan taas kivoja vieraita. Harmi vain, kun heillä ei ole aikaa viipyä pidempään. Mutta innolla odottelemme vieraita saapuvaksi.
Täytyykin tästä rientää lähimpään Coopiin, jotta ehdin sinne, ennen kuin Jaakko pääsee töistä.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Falukorv

Njam...Tässä se nyt on, nimittäin uusi tuttavuutemme, Falukorv. Siinä on makkara meikäläisen makuun. Se käy iltapalaksi, menee leivän päällä, paistettuna...tai ilman. Kaunis punainen pötkö suloista herkkua. Tänään sitä sai Nordstanin Hemköpistä 800 grammaa 20 kruunulla. Heti tarrattiin mutka matkaan ja kotio päästyämme viipaloimme varttipötkön pannulle.


Tässä vielä heijastus verkkokalvoille. Kuva ei ihan ole sävyjen puolesta edukseen, mutta asiaa tuntevat varmasti saavat hetken nieleskellä vettä kieleltään tätä lukiessa. Maku on piinaavan hyvä. Suosittelen.

torstai 25. marraskuuta 2010

Göteborgs nyheter

Valtava kommentointivyöry on virvoittanut mieltä kirjoittamaan vähän kuulumisia jälleen täältä Göteborgista. Vähän on luomisen tuskaakin sillä niin monta juttua jäänyt julkaisematta, ettei kaikkia taida enää muistaakaan. No eiköhän tässä kirjotellessa jotain pulpahda mieleen...Täällä on nyt rauhallinen koti-ilta asettumassa uomiinsa, joten käytetään pieni hetki myös painetun sanan tuottamiseen.

Ensiksi voisi kertoa meidän uudesta vanhasta harrastuksesta, eli lenkkeilystä. Aamuisin ennen töihinlähtöä pyrimme käymään jo perinteeksi muodostuneella aamulenkillä läheisellä omakotitaloalueella. Vartin verran kävelemme pitkin Krabbelidernaa, jossa käännymme takaisin aina saman talon kohdalla. Puolentunnin happihyppely aamuisin virkistää kummasti. Lenkin jälkeen mieltä lämmittä Johannan tekemä aamupala Svenska Dagbladetin kera.
Allaoleva kuva onkin sitten iltakävelyn maisemista. Kuvauspaikan takana kohoaa rinteessä vielä talo poikineen ja tuleekin mieleen, että joillakin voi sitten olla upeat näkymät olohuoneen ikkunasta. Edessä alhaalla siintää kaupunki kaikkine valoineen.


Göteborgin edustalla on karu mutta kaunis saaristo. Eteläiseen saaristoon ei pääse autolla ensinkään. Siellä kuuleman mukaan ajellaan kolmipyöräisillä mopedeilla tai polkupyörillä. Olisi mukava poiketa moinen kummastus kokemassa. Kesäaikaan koko saaristo on täynnä turisteja, joten on niissä jotain viehättävää oltava. Itse olemme poikenneet Göteborgin pohjoisessa saaristossa, jonka pääsaari taitaa olla Öckerö. Kämpältä kestää lauttasatamaan 20 minuuttia ja lauttalla vierähtää arviolta 12 minuuttia, joten saaristomatkailuun ei kovin suurta kynnystä pitäisi olla. Alla muutama kuva lauttamatkalta.




Hjuvikista lähtevä lautta saapuu meille suomalaisille hauskalta kuulostavalle Hönön saarelle. Ensimmäisen reissun jälkeen meillä riitti hauskaa väännettävää saaren nimestä. Pitihän sitä napata kuva muistoksi paikallisen ravintelin kutsuvasta nimikyltistä.


Pizzerian vierestä löysimme miellyttävän kahvilan kaikilla herkuilla. Päivän kohokohdaksi muodostui kupillinen kuumaa kaakaota itsetehtyjen vaahtokarkkien kera, kermavaahdolla höystettynä. Vehnäisen roolissa oli maittava kanelikierre. Suosittelen.


Loppuun vielä terveisiä Marialle. Lisebergissä poikkesimme pieneen kahvilaan lämmittelemään ja kohtasimme kuvan mukaisen apparaatin, oikean vohvelilinjaston. Taikina valutetaan pannulle kahvaa kääntämällä ja karuselli pyörii paistajan pillin tahdissa. Oli siinä ihmettelemistä.


No, pakkohan sitä oli kokeilla lopputuotetta ja siitä saammekin kaikki nyt nauttia oikein värikylläisen kuvan kera. Melkein herahtaa vesi kielelle.


Jäädään taas odottelemaan uusia juttuja. Siihen asti kuulemiin.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Lisebergin valot

Tadaa. Täältähän näitä uusia tekstejä pukkaa kuin sieniä sateella. Arvatkaa mikä on syynä kun ei uutta luettevaa ilmesty tiheämmin. Onko syy siinä, ettei täällä todellakaan tapahdu mitään, eikä siksi ole kerrottavaa. Vai onko syy siinä, että täällä tapahtuu niin paljon, ettei ehdi koneen ääreen kertomaan siitä kaikesta. Oma veikkaus osuu tuohon jälkimmäiseen kuvaukseen niin tarkasti, että oikein hymyilyttää.
Jotain sellaistakin pitäisi kirjoitella, että lukijoiden kielenkannat löystyisivät niin että herkistyisivät kommentteja kirjoittelemaan. Niistä sitä saa virtaa ja luomisen tuska helpottaa.

Mutta asiaan. Tässä eräänä iltana oli meillä tuli tarve lähteä Lisebergin huvipuiston jouluvaloja ihastelemaan. Hyppäsimme Vitosen ratikkaan ja taitoimme matkaa Länsmansgårdenista kohti keskustaa. Täällä on ratikkakaluston ikähaitari varmasti useita kymmeniä vuosia, sillä uusimmat vaunut ovat kuin suoraan tehtaalta ja vanhimmat hehkuvat arvokasta ajan patinaa. Tällä erää matkustimme sellaisessa keskikäyttöisessä vaunussa, joissa on jo vähän menemisen meininkiä.


Linje 5
Hyppäsimme pois Brunnsparkenin kohdalla, koska meidän piti poiketa askartelukaupassa hakemassa joulukorttitarvikkeita. Samalla saimme muutaman kuvan ympäröivästä kaupunkimiljööstä. Tässä näytillä nyt makeasti valaistu maailmanpyörä, jossa meidän on ehdottomasti vielä käytävä. Iltapimeällä on varmasti hienot näkymät kaupungin yllä 60 metrin korkeudessa.

Göteborgshjulet

Askartelukaupasta selvittyämme kävelimme Kungsportsplatsenille, josta jatkoimme Vitosen ratikalla kohti määränpäätä, Lisebergin valoja. Kyseisestä ilmiöstähän tämäkin blogi sai aikoinaan nimensä. Eikä meidän nyt tarvinnut pettyä alkuunkaan, sillä valaistus oli ja on silmiä huimaava. Ei ollenkaan huono nimiaihe tälle Göteborgin matkablogille. Tässä pientä kuva-antia pokkari canonin linssin läpi. Puiston valaistus ei näissä kuvissa pääse täysin oikeuksiinsa.

Pääsisäänkäynti

Pääsisäänkäynti vähän kauempaa
Taustalla mahtava joulukuusi
Puiston puut hehkuvat
Valaistu vesiputous
Tähti loistaa puiston yllä
Emme vielä malttaneet kuitenkaan käydä portista puiston sisuksiin piparkakkuja maistelemaan, vaan ajattelimme jättää sen hieman tuonnemmaksi. Jos ei jonkin vierasviikonlopun aikana siellä vielä päästä käymään, niin viimeistään sitten joulukuun tuiskeissa.

Kiitos taas mielenkiinnosta ja jäädään kaikki innolla odottelemaan uusia blogitekstejä.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Hem&Villa

Tässä muutama muisto Hem&Villa messuilta. Aaltopeltiä sisäseinään...hyvin passasi ainakin livenä.

Lamput autotallista keittiöön...mielenkiintoinen ratkaisu.


Jos tällaisen jostain saisi, niin varmaan ottaisimme.


Ja olihan siellä jotain muutakin nähtävää. Mutta ne muistot tallentuivat ainoastaan verkkokalvolle, joten niistä ei riitä tänne asti jaettavaksi.

torstai 11. marraskuuta 2010

Asiaa lukoista, hautausmaista ja vähän muustakin

Tässä vajaan parin viikon sisällä olemme ehtineet hämmästellä ruotsalaisten ovilukkojen logiikkaa. Kun poistumme asunnosta lukko täytyy ensin avata lukossa kiinni olevalla avaimella kääntämällä --- oliko se nyt sitten oikealle. Sen jälkeen täytyy toinen lukko avata irtoavaimella oikealle. Sitten oven saa auki. Kun oven sulkee, se ei mene itsestään ollenkaan lukkoon. Jos emme siis erikseen käännä avainta lukossa, kuka tahansa pääsee asuntoomme. No ovet lukitaan sitten niin, että käännämme yhdellä irtoavaimella yhden lukon kiinni oikealle ja toisella irtoavaimella toisen lukon kiinni oikealle. Ja kun taas haluamme päästä sisälle, täytyy meidän toimia samalla tavalla mutta päinvastaisessa järjestyksessä, eli käännämme useita avaimia useissa lukoissa aina vasemmalle. Varsin monimutkaista (etenkin, kun itse en tunnetusti erota oikeaa ja vasenta toisistaan)!

No, sitten ne hautausmaat. Kävimme tosiaan viikonloppuna viemässä jollekin Göteborgin hautausmaalle muutaman hautakynttilän. Ihmetys oli suuri, kun saavuimme hautausmaan portille: siellä sai ajaa autolla! Nopeusrajoitus oli 30 km/h. Siellä sitten mutkittelimme hautojen välistä kapeita kujia harmaalla kärryllämme ja etsimme sopivaa paikkaa kynttilöille. Kun paikka löytyi, pysäköimme automme jonkin haudan eteen ja poistuimme autosta. Toisaalta, olihan se kätevää, mutta oliko se sittenkään niin arvokasta...

Tällä viikolla Göteborgissa on ollut mukavaa. Löysin viimein talvitakin, ei mikään kamalan hieno ja tyylikäs, mutta todella lämmin. Nyt tosin ilmatkin taas lämpenivät, mutta ehkä takille tulee vielä käyttöä. Löysin myös pari mukavaa kirpputoria, mutta en vielä ostanut mitään. Täällä suurin osa kirppareista on auki vain viikonloppuisin, sinänsä harmillista. Mutta täytynee nyt lauantaina sitten koluta muutama yhdessä Jaakon kanssa.

Iltaisin Jaakon työpäivän jälkeen olemme käveleskelleet kaupungilla, olleet ikkunaostoksilla ja vierailleet kahviloissa. Täällä on oikeasti tosi kivoja pikku- (ja vähän isompiakin) kahviloita. Tässä on vain vaarana, että pulskistuu muodottomaksi, kun jokaisessa kahvilassa täytyy maistaa jotain erilaista herkullisen näköistä leivosta tai kakkua. Ja ehkä rahatkin saattavat jossakin vaiheessa loppua...

Eilen sain kaivettua ompelukoneen esille. En alkuunsa ryhtynyt mihinkään suurempaan hommaan, viimeistelin yhdet keskeneräiset housut. Vielä olisi siis tiedossa monta muutakin viimeisteltävää vaatetta, mutta ehkäpä tässä viikkojen kuluessa vielä ehtii. Ja erään kummilapsen joululahja on edistynyt jonkin verran, liian vähän. Siinä riittää vielä neulottavaa. Ja pian pitäisi alkaa joulukorttien askarteluun. Keksin eilen mielestäni hyvän idean, mutta se saattaa vaatia runsaasti aikaa ja näpertelyä, ehkä kärivällisyyttäkin. Mutta katsotaan...

Eräänä päivänä oli ovemme ulkopuolelle ilmestynyt yllätys. Edellisenä päivänä Jaakko oli noloissaan tehnyt pientä reklamaatiolistaa kämpästämme työpaikallaan. Toimiston sihteeri oli luvannut olla yhteydessä kämpän vuokralle antaneeseen firmaan. Ja sitten kun seuraavana päivänä kauppareissun jälkeen tulin kotiin, oven karmiin nojasi mopin varsi ja oven kahvassa roikkui muovikassi. Tarkemmin kassin sisältöön tutustuttuani selvisi, että olimme saaneet uuden mopin (ei kovin hyvä sellainen, mutta uusi kuitenkin!), uuden päällisen silityslautaan, uusia imuripusseja sekä lastan kylppärin lattian kuivaamista varten. Se lasta oikein naurattaa. :-D Se on siis olevinaan ikkunalasta, mutta niin kova, ettei sillä yksinkertaisesti vain saa kuivattua mitään. Siis aivan yhtä tyhjän kanssa! Mutta muista tavaroista olen kovin kiitollinen.

Ja sitten eräs karamelliasia, Jaakko ei saa nyt tätä lukea! Tässä eräänä päivänä kaupungilla Jaakkoa odotellessani kävelin yhden vastustamattoman kiusauksen ohi, tai siis, eihän siitä voinut noin vain ohi kävellä. Åhlens Cityn Hemköpin irtokarkkihylly oli saanut uuden ilmeen. Paperiset karkkipussit olivat niin houkuttelevan näköisiä, että oli pakko tarttua yhteen. Ja tietystikään sitä ei kehdannut viedä siitä aivan ilman muutamaa makeista... Miksi Suomessa ei voi olla näin hienoja karkkipusseja? Tai toisaalta ehkä parempi ettei ole.


Yhdestä kokemuksesta emme ole muistaneet raportoida. Lauantaina heräsimme aikaisin ja ajelimme ratikalla Hem & Villa -messuille Svenska Mässaniin heti klo 9. Ihan kivat messut olivat, mutta niiden anti ei lopulta kasvanut kovinkaan suureksi, koska emme oikein hallineet erimaan murteita. Kieli meinas mennä ihan rullalle, jos joku esittelijä tuli jotain sanomaan. Kävelimme siis putiikit läpi aika vikkelää vauhtia. Mutta pari kuvaa toki ehdimme ottaa:






Jaa-a, nämä kuvat jääköön nyt julkaisematta tällä kertaa. Älyni ei riitä siihen, että saisin kuvat tähän oikein päin. Jäädään odottelemaan, jahka diplomi-insinööri kotiutuu...

tiistai 2. marraskuuta 2010

Resan till Göteborg

Hejssan alla läsare, nu är vi här i Göteborg! Blogin pitäisi nyt puhjeta kukkaansa alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Saappaat nähä mitä varret sanoo.

Turku, Ratapihankatu
Reissu meni yllättävän kivuttomasti. Turussa oli kelit mitä parhaimmat joten siellä olisi voinut pidemmänkin tovin viivähtää. Saimme kuitenkin sormukset taas naarmutettua kiiltäviksi ja ehdimme päivälliselle sekä iltakahville Kaarinaan.

Kaarina, Uudenmaantie
Kaarinasta ajelimme takaisin Turun keskustaan ja satamalaiturille laivaa vartoilemaan. Näillä syysillan pimeillä mutta valaistuilla kaduilla oli mukava vielä fiilistellä ja nostattaa matkatunnelmaa.

Nysse tulee, odotus alkaa.

Odotus jatkuu..

Ei malttais enää odottaa..

Joko nyt..?

No nyt. Tuosta sisään, siitä mun matkani pitää.
Tästä hetkestä eteenpäin oltiinkin sitten oikeasti reissussa, eikä peruutusnappia voida enää painaa. Laivassa saimme yllättävän hyvin nukutuksi, kun ei ollut konehuoneen metelit häiritsemässä. Väsymyksen ansiosta ei käytävillä mekastava nuorisokaan unta häirinnyt. No, vähän jäi vielä unihiekkaa silmäkulmaan, kun aamulla jatkettiin unia muutaman hetken verran kadunvarsiparkissa.

Södermalm klo 6:50
Vihdoin ja viimein pääsimme aamupalalle mukavan oloiseen konditoriaan. Saimme kahvit/teet ja sämpylät tilattua heikolla ruotsin kielellä. Mutta kuitenkin pelkällä ruotsin kielellä! Oli niin hyvä itsetunto tämän jälkeen.

Södermalm, Gunnarsons Konditori
Lauantain aamupalan jälkeen ajelimme tovin ympäri Tukholmaa. Hetken mielijohteesta poikkesimme Farsta Centrumiin ennen päivän tähtihetkeä. Pitkällinen ostospaasto päättyi nimittäin Barkarbyn Stockholm Quality Outletin tarjontaan.


Outletin jälkeen suuntasimme Järfällaan sukuloimaan. Shoppailun rasittamat jalat saivat hyvityksen ulkoilmaporealtaassa. Kyllä siinä mielikin lepäsi kun yhtäkkiä ja arvaamatta loikoilimme kahdestaan syksyisessä puutarhassa kuuman porekylvyn pyörteissä. Loppupäivä opiskeltiin kielillä puhumista pitkän kaavan mukaisessa illallispöydässä. Kyllä uni taas maistui siinä vaiheessa elämää.

Sunnuntaina nautimme ruotsalaisen aamupalan ja kävimme pienellä sightseeing-retkellä viereisessä puistossa. Harmittaa, kun kamera ei sattunut mukaan. Maisemat olivat silmiä hiveleviä: Mälaren oli tyyni ja usvainen, ruskan värittämä Ekerön saari näkyi taivaanrannassa Gåseborgin laelta katsottuna ja puiston ikiaikaiset tammet värittivät maiseman räiskyvän oranssiksi ja keltaiseksi.

Puolen päivän aikaan suuntasimme kulkumme taas kohti Göteborgia. Matka taittui rattoisasti Anjoviksen kyydissä. Tankkasimme auton ja itsemme jossain Linköpingin ja Jönköpingin välillä. Ilta alkoi hämärtää ennen jälkimmäistä köpingiä.

Taustalla siintää Jönköping

Vättern ja Jönköpingin valot

Jönköping
Tästä vielä muutaman mutkan kautta selvitimme tiemme Göteborgiin. Haimme kämpän avaimet Mölndalista ungefär kvart i sju och suuntasimme pienen kiertotien kautta asunnolle. Auto tyhjäksi ja sitten sisälle ihmettelemään, että täälläkö sitä nyt ollaan. Lopuksi vielä muutama kuva maanantaiselta kiertoajelulta keskustassa.

Göteborg, Södra Larmgatan

Göteborg, Magasinsgatan
ps. kuvien laatuun tullaan kyllä vielä kiinnittämään huomiota. Tähän mennessä ilmestyneistä pimeistä, tärähtäneistä ja epäselvistä kuvista olemme aika pahoillamme. Osa on sellaisia ihan tarkoituksella.