Göteborgs nyheter

Valtava kommentointivyöry on virvoittanut mieltä kirjoittamaan vähän kuulumisia jälleen täältä Göteborgista. Vähän on luomisen tuskaakin sillä niin monta juttua jäänyt julkaisematta, ettei kaikkia taida enää muistaakaan. No eiköhän tässä kirjotellessa jotain pulpahda mieleen...Täällä on nyt rauhallinen koti-ilta asettumassa uomiinsa, joten käytetään pieni hetki myös painetun sanan tuottamiseen.

Ensiksi voisi kertoa meidän uudesta vanhasta harrastuksesta, eli lenkkeilystä. Aamuisin ennen töihinlähtöä pyrimme käymään jo perinteeksi muodostuneella aamulenkillä läheisellä omakotitaloalueella. Vartin verran kävelemme pitkin Krabbelidernaa, jossa käännymme takaisin aina saman talon kohdalla. Puolentunnin happihyppely aamuisin virkistää kummasti. Lenkin jälkeen mieltä lämmittä Johannan tekemä aamupala Svenska Dagbladetin kera.
Allaoleva kuva onkin sitten iltakävelyn maisemista. Kuvauspaikan takana kohoaa rinteessä vielä talo poikineen ja tuleekin mieleen, että joillakin voi sitten olla upeat näkymät olohuoneen ikkunasta. Edessä alhaalla siintää kaupunki kaikkine valoineen.

Göteborgin edustalla on karu mutta kaunis saaristo. Eteläiseen saaristoon ei pääse autolla ensinkään. Siellä kuuleman mukaan ajellaan kolmipyöräisillä mopedeilla tai polkupyörillä. Olisi mukava poiketa moinen kummastus kokemassa. Kesäaikaan koko saaristo on täynnä turisteja, joten on niissä jotain viehättävää oltava. Itse olemme poikenneet Göteborgin pohjoisessa saaristossa, jonka pääsaari taitaa olla Öckerö. Kämpältä kestää lauttasatamaan 20 minuuttia ja lauttalla vierähtää arviolta 12 minuuttia, joten saaristomatkailuun ei kovin suurta kynnystä pitäisi olla. Alla muutama kuva lauttamatkalta.

Hjuvikista lähtevä lautta saapuu meille suomalaisille hauskalta kuulostavalle Hönön saarelle. Ensimmäisen reissun jälkeen meillä riitti hauskaa väännettävää saaren nimestä. Pitihän sitä napata kuva muistoksi paikallisen ravintelin kutsuvasta nimikyltistä.

Pizzerian vierestä löysimme miellyttävän kahvilan kaikilla herkuilla. Päivän kohokohdaksi muodostui kupillinen kuumaa kaakaota itsetehtyjen vaahtokarkkien kera, kermavaahdolla höystettynä. Vehnäisen roolissa oli maittava kanelikierre. Suosittelen.

Loppuun vielä terveisiä Marialle. Lisebergissä poikkesimme pieneen kahvilaan lämmittelemään ja kohtasimme kuvan mukaisen apparaatin, oikean vohvelilinjaston. Taikina valutetaan pannulle kahvaa kääntämällä ja karuselli pyörii paistajan pillin tahdissa. Oli siinä ihmettelemistä.

No, pakkohan sitä oli kokeilla lopputuotetta ja siitä saammekin kaikki nyt nauttia oikein värikylläisen kuvan kera. Melkein herahtaa vesi kielelle.

Jäädään taas odottelemaan uusia juttuja. Siihen asti kuulemiin.