Falukorv

Njam...Tässä se nyt on, nimittäin uusi tuttavuutemme, Falukorv. Siinä on makkara meikäläisen makuun. Se käy iltapalaksi, menee leivän päällä, paistettuna...tai ilman. Kaunis punainen pötkö suloista herkkua. Tänään sitä sai Nordstanin Hemköpistä 800 grammaa 20 kruunulla. Heti tarrattiin mutka matkaan ja kotio päästyämme viipaloimme varttipötkön pannulle.

Tässä vielä heijastus verkkokalvoille. Kuva ei ihan ole sävyjen puolesta edukseen, mutta asiaa tuntevat varmasti saavat hetken nieleskellä vettä kieleltään tätä lukiessa. Maku on piinaavan hyvä. Suosittelen.

Göteborgs nyheter

Valtava kommentointivyöry on virvoittanut mieltä kirjoittamaan vähän kuulumisia jälleen täältä Göteborgista. Vähän on luomisen tuskaakin sillä niin monta juttua jäänyt julkaisematta, ettei kaikkia taida enää muistaakaan. No eiköhän tässä kirjotellessa jotain pulpahda mieleen...Täällä on nyt rauhallinen koti-ilta asettumassa uomiinsa, joten käytetään pieni hetki myös painetun sanan tuottamiseen.

Ensiksi voisi kertoa meidän uudesta vanhasta harrastuksesta, eli lenkkeilystä. Aamuisin ennen töihinlähtöä pyrimme käymään jo perinteeksi muodostuneella aamulenkillä läheisellä omakotitaloalueella. Vartin verran kävelemme pitkin Krabbelidernaa, jossa käännymme takaisin aina saman talon kohdalla. Puolentunnin happihyppely aamuisin virkistää kummasti. Lenkin jälkeen mieltä lämmittä Johannan tekemä aamupala Svenska Dagbladetin kera.
Allaoleva kuva onkin sitten iltakävelyn maisemista. Kuvauspaikan takana kohoaa rinteessä vielä talo poikineen ja tuleekin mieleen, että joillakin voi sitten olla upeat näkymät olohuoneen ikkunasta. Edessä alhaalla siintää kaupunki kaikkine valoineen.

Göteborgin edustalla on karu mutta kaunis saaristo. Eteläiseen saaristoon ei pääse autolla ensinkään. Siellä kuuleman mukaan ajellaan kolmipyöräisillä mopedeilla tai polkupyörillä. Olisi mukava poiketa moinen kummastus kokemassa. Kesäaikaan koko saaristo on täynnä turisteja, joten on niissä jotain viehättävää oltava. Itse olemme poikenneet Göteborgin pohjoisessa saaristossa, jonka pääsaari taitaa olla Öckerö. Kämpältä kestää lauttasatamaan 20 minuuttia ja lauttalla vierähtää arviolta 12 minuuttia, joten saaristomatkailuun ei kovin suurta kynnystä pitäisi olla. Alla muutama kuva lauttamatkalta.

Hjuvikista lähtevä lautta saapuu meille suomalaisille hauskalta kuulostavalle Hönön saarelle. Ensimmäisen reissun jälkeen meillä riitti hauskaa väännettävää saaren nimestä. Pitihän sitä napata kuva muistoksi paikallisen ravintelin kutsuvasta nimikyltistä.

Pizzerian vierestä löysimme miellyttävän kahvilan kaikilla herkuilla. Päivän kohokohdaksi muodostui kupillinen kuumaa kaakaota itsetehtyjen vaahtokarkkien kera, kermavaahdolla höystettynä. Vehnäisen roolissa oli maittava kanelikierre. Suosittelen.

Loppuun vielä terveisiä Marialle. Lisebergissä poikkesimme pieneen kahvilaan lämmittelemään ja kohtasimme kuvan mukaisen apparaatin, oikean vohvelilinjaston. Taikina valutetaan pannulle kahvaa kääntämällä ja karuselli pyörii paistajan pillin tahdissa. Oli siinä ihmettelemistä.

No, pakkohan sitä oli kokeilla lopputuotetta ja siitä saammekin kaikki nyt nauttia oikein värikylläisen kuvan kera. Melkein herahtaa vesi kielelle.

Jäädään taas odottelemaan uusia juttuja. Siihen asti kuulemiin.

Lisebergin valot

Tadaa. Täältähän näitä uusia tekstejä pukkaa kuin sieniä sateella. Arvatkaa mikä on syynä kun ei uutta luettevaa ilmesty tiheämmin. Onko syy siinä, ettei täällä todellakaan tapahdu mitään, eikä siksi ole kerrottavaa. Vai onko syy siinä, että täällä tapahtuu niin paljon, ettei ehdi koneen ääreen kertomaan siitä kaikesta. Oma veikkaus osuu tuohon jälkimmäiseen kuvaukseen niin tarkasti, että oikein hymyilyttää.
Jotain sellaistakin pitäisi kirjoitella, että lukijoiden kielenkannat löystyisivät niin että herkistyisivät kommentteja kirjoittelemaan. Niistä sitä saa virtaa ja luomisen tuska helpottaa.

Mutta asiaan. Tässä eräänä iltana oli meillä tuli tarve lähteä Lisebergin huvipuiston jouluvaloja ihastelemaan. Hyppäsimme Vitosen ratikkaan ja taitoimme matkaa Länsmansgårdenista kohti keskustaa. Täällä on ratikkakaluston ikähaitari varmasti useita kymmeniä vuosia, sillä uusimmat vaunut ovat kuin suoraan tehtaalta ja vanhimmat hehkuvat arvokasta ajan patinaa. Tällä erää matkustimme sellaisessa keskikäyttöisessä vaunussa, joissa on jo vähän menemisen meininkiä.

Linje 5

Hyppäsimme pois Brunnsparkenin kohdalla, koska meidän piti poiketa askartelukaupassa hakemassa joulukorttitarvikkeita. Samalla saimme muutaman kuvan ympäröivästä kaupunkimiljööstä. Tässä näytillä nyt makeasti valaistu maailmanpyörä, jossa meidän on ehdottomasti vielä käytävä. Iltapimeällä on varmasti hienot näkymät kaupungin yllä 60 metrin korkeudessa.


Göteborgshjulet

Askartelukaupasta selvittyämme kävelimme Kungsportsplatsenille, josta jatkoimme Vitosen ratikalla kohti määränpäätä, Lisebergin valoja. Kyseisestä ilmiöstähän tämäkin blogi sai aikoinaan nimensä. Eikä meidän nyt tarvinnut pettyä alkuunkaan, sillä valaistus oli ja on silmiä huimaava. Ei ollenkaan huono nimiaihe tälle Göteborgin matkablogille. Tässä pientä kuva-antia pokkari canonin linssin läpi. Puiston valaistus ei näissä kuvissa pääse täysin oikeuksiinsa.

Pääsisäänkäynti

Pääsisäänkäynti vähän kauempaa

Taustalla mahtava joulukuusi

Puiston puut hehkuvat

Valaistu vesiputous

Tähti loistaa puiston yllä

Emme vielä malttaneet kuitenkaan käydä portista puiston sisuksiin piparkakkuja maistelemaan, vaan ajattelimme jättää sen hieman tuonnemmaksi. Jos ei jonkin vierasviikonlopun aikana siellä vielä päästä käymään, niin viimeistään sitten joulukuun tuiskeissa.

Kiitos taas mielenkiinnosta ja jäädään kaikki innolla odottelemaan uusia blogitekstejä.

Hem&Villa

Tässä muutama muisto Hem&Villa messuilta. Aaltopeltiä sisäseinään...hyvin passasi ainakin livenä.

Lamput autotallista keittiöön...mielenkiintoinen ratkaisu.

Jos tällaisen jostain saisi, niin varmaan ottaisimme.

Ja olihan siellä jotain muutakin nähtävää. Mutta ne muistot tallentuivat ainoastaan verkkokalvolle, joten niistä ei riitä tänne asti jaettavaksi.

Asiaa lukoista, hautausmaista ja vähän muustakin

Tässä vajaan parin viikon sisällä olemme ehtineet hämmästellä ruotsalaisten ovilukkojen logiikkaa. Kun poistumme asunnosta lukko täytyy ensin avata lukossa kiinni olevalla avaimella kääntämällä --- oliko se nyt sitten oikealle. Sen jälkeen täytyy toinen lukko avata irtoavaimella oikealle. Sitten oven saa auki. Kun oven sulkee, se ei mene itsestään ollenkaan lukkoon. Jos emme siis erikseen käännä avainta lukossa, kuka tahansa pääsee asuntoomme. No ovet lukitaan sitten niin, että käännämme yhdellä irtoavaimella yhden lukon kiinni oikealle ja toisella irtoavaimella toisen lukon kiinni oikealle. Ja kun taas haluamme päästä sisälle, täytyy meidän toimia samalla tavalla mutta päinvastaisessa järjestyksessä, eli käännämme useita avaimia useissa lukoissa aina vasemmalle. Varsin monimutkaista (etenkin, kun itse en tunnetusti erota oikeaa ja vasenta toisistaan)!

No, sitten ne hautausmaat. Kävimme tosiaan viikonloppuna viemässä jollekin Göteborgin hautausmaalle muutaman hautakynttilän. Ihmetys oli suuri, kun saavuimme hautausmaan portille: siellä sai ajaa autolla! Nopeusrajoitus oli 30 km/h. Siellä sitten mutkittelimme hautojen välistä kapeita kujia harmaalla kärryllämme ja etsimme sopivaa paikkaa kynttilöille. Kun paikka löytyi, pysäköimme automme jonkin haudan eteen ja poistuimme autosta. Toisaalta, olihan se kätevää, mutta oliko se sittenkään niin arvokasta...

Tällä viikolla Göteborgissa on ollut mukavaa. Löysin viimein talvitakin, ei mikään kamalan hieno ja tyylikäs, mutta todella lämmin. Nyt tosin ilmatkin taas lämpenivät, mutta ehkä takille tulee vielä käyttöä. Löysin myös pari mukavaa kirpputoria, mutta en vielä ostanut mitään. Täällä suurin osa kirppareista on auki vain viikonloppuisin, sinänsä harmillista. Mutta täytynee nyt lauantaina sitten koluta muutama yhdessä Jaakon kanssa.

Iltaisin Jaakon työpäivän jälkeen olemme käveleskelleet kaupungilla, olleet ikkunaostoksilla ja vierailleet kahviloissa. Täällä on oikeasti tosi kivoja pikku- (ja vähän isompiakin) kahviloita. Tässä on vain vaarana, että pulskistuu muodottomaksi, kun jokaisessa kahvilassa täytyy maistaa jotain erilaista herkullisen näköistä leivosta tai kakkua. Ja ehkä rahatkin saattavat jossakin vaiheessa loppua...

Eilen sain kaivettua ompelukoneen esille. En alkuunsa ryhtynyt mihinkään suurempaan hommaan, viimeistelin yhdet keskeneräiset housut. Vielä olisi siis tiedossa monta muutakin viimeisteltävää vaatetta, mutta ehkäpä tässä viikkojen kuluessa vielä ehtii. Ja erään kummilapsen joululahja on edistynyt jonkin verran, liian vähän. Siinä riittää vielä neulottavaa. Ja pian pitäisi alkaa joulukorttien askarteluun. Keksin eilen mielestäni hyvän idean, mutta se saattaa vaatia runsaasti aikaa ja näpertelyä, ehkä kärivällisyyttäkin. Mutta katsotaan...

Eräänä päivänä oli ovemme ulkopuolelle ilmestynyt yllätys. Edellisenä päivänä Jaakko oli noloissaan tehnyt pientä reklamaatiolistaa kämpästämme työpaikallaan. Toimiston sihteeri oli luvannut olla yhteydessä kämpän vuokralle antaneeseen firmaan. Ja sitten kun seuraavana päivänä kauppareissun jälkeen tulin kotiin, oven karmiin nojasi mopin varsi ja oven kahvassa roikkui muovikassi. Tarkemmin kassin sisältöön tutustuttuani selvisi, että olimme saaneet uuden mopin (ei kovin hyvä sellainen, mutta uusi kuitenkin!), uuden päällisen silityslautaan, uusia imuripusseja sekä lastan kylppärin lattian kuivaamista varten. Se lasta oikein naurattaa. :-D Se on siis olevinaan ikkunalasta, mutta niin kova, ettei sillä yksinkertaisesti vain saa kuivattua mitään. Siis aivan yhtä tyhjän kanssa! Mutta muista tavaroista olen kovin kiitollinen.

Ja sitten eräs karamelliasia, Jaakko ei saa nyt tätä lukea! Tässä eräänä päivänä kaupungilla Jaakkoa odotellessani kävelin yhden vastustamattoman kiusauksen ohi, tai siis, eihän siitä voinut noin vain ohi kävellä. Åhlens Cityn Hemköpin irtokarkkihylly oli saanut uuden ilmeen. Paperiset karkkipussit olivat niin houkuttelevan näköisiä, että oli pakko tarttua yhteen. Ja tietystikään sitä ei kehdannut viedä siitä aivan ilman muutamaa makeista... Miksi Suomessa ei voi olla näin hienoja karkkipusseja? Tai toisaalta ehkä parempi ettei ole.


Yhdestä kokemuksesta emme ole muistaneet raportoida. Lauantaina heräsimme aikaisin ja ajelimme ratikalla Hem & Villa -messuille Svenska Mässaniin heti klo 9. Ihan kivat messut olivat, mutta niiden anti ei lopulta kasvanut kovinkaan suureksi, koska emme oikein hallineet erimaan murteita. Kieli meinas mennä ihan rullalle, jos joku esittelijä tuli jotain sanomaan. Kävelimme siis putiikit läpi aika vikkelää vauhtia. Mutta pari kuvaa toki ehdimme ottaa:






Jaa-a, nämä kuvat jääköön nyt julkaisematta tällä kertaa. Älyni ei riitä siihen, että saisin kuvat tähän oikein päin. Jäädään odottelemaan, jahka diplomi-insinööri kotiutuu...

Resan till Göteborg

Hejssan alla läsare, nu är vi här i Göteborg! Blogin pitäisi nyt puhjeta kukkaansa alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Saappaat nähä mitä varret sanoo.

Turku, Ratapihankatu

Reissu meni yllättävän kivuttomasti. Turussa oli kelit mitä parhaimmat joten siellä olisi voinut pidemmänkin tovin viivähtää. Saimme kuitenkin sormukset taas naarmutettua kiiltäviksi ja ehdimme päivälliselle sekä iltakahville Kaarinaan.

Kaarina, Uudenmaantie

Kaarinasta ajelimme takaisin Turun keskustaan ja satamalaiturille laivaa vartoilemaan. Näillä syysillan pimeillä mutta valaistuilla kaduilla oli mukava vielä fiilistellä ja nostattaa matkatunnelmaa.

Nysse tulee, odotus alkaa.

Odotus jatkuu..

Ei malttais enää odottaa..

Joko nyt..?

No nyt. Tuosta sisään, siitä mun matkani pitää.

Tästä hetkestä eteenpäin oltiinkin sitten oikeasti reissussa, eikä peruutusnappia voida enää painaa. Laivassa saimme yllättävän hyvin nukutuksi, kun ei ollut konehuoneen metelit häiritsemässä. Väsymyksen ansiosta ei käytävillä mekastava nuorisokaan unta häirinnyt. No, vähän jäi vielä unihiekkaa silmäkulmaan, kun aamulla jatkettiin unia muutaman hetken verran kadunvarsiparkissa.

Södermalm klo 6:50

Vihdoin ja viimein pääsimme aamupalalle mukavan oloiseen konditoriaan. Saimme kahvit/teet ja sämpylät tilattua heikolla ruotsin kielellä. Mutta kuitenkin pelkällä ruotsin kielellä! Oli niin hyvä itsetunto tämän jälkeen.

Södermalm, Gunnarsons Konditori

Lauantain aamupalan jälkeen ajelimme tovin ympäri Tukholmaa. Hetken mielijohteesta poikkesimme Farsta Centrumiin ennen päivän tähtihetkeä. Pitkällinen ostospaasto päättyi nimittäin Barkarbyn Stockholm Quality Outletin tarjontaan.

Outletin jälkeen suuntasimme Järfällaan sukuloimaan. Shoppailun rasittamat jalat saivat hyvityksen ulkoilmaporealtaassa. Kyllä siinä mielikin lepäsi kun yhtäkkiä ja arvaamatta loikoilimme kahdestaan syksyisessä puutarhassa kuuman porekylvyn pyörteissä. Loppupäivä opiskeltiin kielillä puhumista pitkän kaavan mukaisessa illallispöydässä. Kyllä uni taas maistui siinä vaiheessa elämää.

Sunnuntaina nautimme ruotsalaisen aamupalan ja kävimme pienellä sightseeing-retkellä viereisessä puistossa. Harmittaa, kun kamera ei sattunut mukaan. Maisemat olivat silmiä hiveleviä: Mälaren oli tyyni ja usvainen, ruskan värittämä Ekerön saari näkyi taivaanrannassa Gåseborgin laelta katsottuna ja puiston ikiaikaiset tammet värittivät maiseman räiskyvän oranssiksi ja keltaiseksi.

Puolen päivän aikaan suuntasimme kulkumme taas kohti Göteborgia. Matka taittui rattoisasti Anjoviksen kyydissä. Tankkasimme auton ja itsemme jossain Linköpingin ja Jönköpingin välillä. Ilta alkoi hämärtää ennen jälkimmäistä köpingiä.

Taustalla siintää Jönköping

Vättern ja Jönköpingin valot

Jönköping

Tästä vielä muutaman mutkan kautta selvitimme tiemme Göteborgiin. Haimme kämpän avaimet Mölndalista ungefär kvart i sju och suuntasimme pienen kiertotien kautta asunnolle. Auto tyhjäksi ja sitten sisälle ihmettelemään, että täälläkö sitä nyt ollaan. Lopuksi vielä muutama kuva maanantaiselta kiertoajelulta keskustassa.

Göteborg, Södra Larmgatan

Göteborg, Magasinsgatan

ps. kuvien laatuun tullaan kyllä vielä kiinnittämään huomiota. Tähän mennessä ilmestyneistä pimeistä, tärähtäneistä ja epäselvistä kuvista olemme aika pahoillamme. Osa on sellaisia ihan tarkoituksella.